Täällä Pohjantähden alla 1–3 By Väinö Linna
Väinö Linna ¹ 9 review
”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.”
Mutta Jussi on vain yksi kirjan monista henkilöitä. Erityisesti seurataan Jussin pojan, Akselin elämää vaimonsa Elinan kanssa, koko heidän perhettään ja sukua, sekä muiden pentinkulmalaisten elämää 1880-luvulta aina 1950-luvulle asti. On syntymiä, kuolemia, ripille pääsyjä ja häitä, on kapinoita, sotia, köyhyyttä ja vankeutta.
Linna kirjoittaa uskottavasti realistisen tuntuisen tarinan. Hienoa isänmaan, suomalaisuuden ja ajan kuvaa, lyhyt historian oppimäärä itsenäistymisen ja sisällissodan ajasta, torppareiden oikeuksista, kieltolaista, Lapuan liikkeestä, Mäntsälän kapinasta, talvisodasta, jatkosodasta ja paljon muusta. Kirja on kuitenkin tuskastuttavan pitkä ja polveileva. Olisiko napakampi lähestymistapa ollut parempi? Tekisi mieli sanoa, että määrä ei korvaa laatua…
Nyt, sen sijaan että tarinassa oltaisiin keskitytty johonkin yhteen draaman kaareen tai juoneen, kirjaan oli tungettu ihan kaikkea mitä siihen aikakauteen vaan voi liittyä. Henkilöhahmoja oli runsaasti, jotta saadaan kaikki mahdolliset näkökulmat katettua. Monet tapahtumat vilahtelevat silmissä ilman syvällisempää pysähtymistä, kun taas joitain asioita jaaritellaan loputtomiin.
Teos onkin ehkä hyvä historiakatsaus ja fiktiivinen ajan kuvaus, mutta romaanina paikoin puuduttavan pitkästyttävä. Kaikesta traagisuudestaan huolimatta tarina ei myöskään koskettanut minua, vaan jätti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kylmän välinpitämättömäksi.
Teoksen merkitystä suomalaisessa kirjallisuudessa ei voi väheksyä, mutta arvioin oman subjektiivisen lukukokemukseni perusteella vain kolmen tähden arvoiseksi.
Finnish Suomalaisen kirjallisuuden keskeisimpiin kuuluva klassikko on nyt luettu. Ja hienohan se on. Upea sukupolvikuvaus, historiallinen kertomus, ihmisluonnon moninaisuuden paljastaja. Tätä sulatellessa menee hetki, mutta todettakoon, että olisin valmis aloittamaan trilogian lukemisen saman tien uudelleen alusta. Finnish Nämä kolme kirjaa olivat mukana kävelyillä, ratikoissa, siivotessa, automatkoilla, ruokaa laittaessa, suihkussa, venytellessä, treenatessa ja nukkumaan mennessä. Koin liikutuksen hetkiä, nauroin, tunsin raivoa, ajattelin paljon historiaa ja oman sukuni menneisyyttä. Toivoin, että olisin lukenut kirjan jo lukiossa opiskellessani historiaa, jotta kaiken tiedon kylkeen olisi saanut tällaisen konkreettisen kuvauksen.
Rakastin ensilukemalta Tuntematonta sotilasta, joten ihme, ettei ole aiemmin tullut mieleen tosissaan lukea tätä kirjasarjaa, vaikka teemaltaan onkin erilainen. Pidän Linnan tyylistä kirjoittaa ja kuvata niin maisemia, ajankuvaa kuin dialogejakin. Koska historia on aina kiinnostanut ja kiehtonut, tällainen ajankuva oli valaiseva. Olen myös aina pitänyt sukupolvikertomuksista, joten kirjan monen sukupolven ylittävä tarina vei mukanaan ja henkilöhahmoihin kiintyi yllättävän paljon. Kaiken viimeisteli Antti Holman ihana ääni. On vaikea löytää yhtä mieleistä kuunneltavaa tämän tilalle. Finnish Sytytti kiinnostuksen maamme historiaa kohtaan.
Avasi mentaalista nöyryyskoulun ovea, mikä on tapahtumana usein hyvä ja oikein. Finnish Minulla on ollut omana Suomi 100 -lukuprojektina Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla, jota olen hiljakseen ja välillä muita kirjoja lukien käynyt läpi kesästä asti. Nyt se on luettu.
Ihan ensimmäiseksi pitää todeta, että lukukokemuksena Pohjantähti on todella hyvä. Kansakunnan kaapin päälle nostetuista kirjoista tulee helposti sellainen mielikuva, että niiden täytyy olla jotenkin vaikeita ja raskassoutuisia, mutta tämä mielikuva ei päde ainakaan Linnan kirjoihin. Pohjantähden kieli on eläväistä, juoni kulkee jouhevasti ja henkilöhahmot ovat taiten rakennettuja. Lopussa jäi suorastaan ikävä Pentinkulman ihmisiä.
Toisekseen pitää todeta, että kyllä jokaisen vähänkin Suomen lähihistoriasta kiinnostuneen kannattaa lukea tämä trilogia. Niin mielenkiintoisesti Linna kuvaa Suomen varhaisten vaiheiden tapahtumia ja jännitteitä.
Pohjantähti muodostaa kiinnostavan vastinparin esimerkiksi Kjell Westön Missä kuljimme kerran -eepokselle, joka kertoo hyvin erilaisen tarinan suunnilleen samoista vuosista. Siinä, missä Westö kuvaa kaupunkilaiselämää ja ruotsinkielisen yläluokan joie de vivreä, Linnan hahmot ovat maaseudun työtä tekevää luokkaa, joka tuntee itsenäistyvän Suomen alkuvaiheiden politiikan melskeet konkreettisesti selkänahassaan voimatta itse niihin suuresti vaikuttaa.
Moni on sanonut pitäneensä eniten trilogian kakkososasta, joka käy läpi sisällissotaa. Ja varsin verevä kuvaushan se onkin. Itse loppujen lopuksi pidin vielä enemmän kolmannesta osasta, jossa pestään sisällissodan jälkipyykki Lapuan liikkeineen päivineen. Jos jotakin, Linna kuvaa taitavasti sitä, miten kyvyttömyys ymmärtää muita johtaa nopeasti jyrkkiin vastakkainasetteluihin ja konflikteihin.
Pohjantähden riipivä kuvaus yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta on saanut monessa lukijassa aikaan poliittisen heräämisen. Eikä ihme.
Toisaalta Linna kuvaa myös sitä, miten vanhat kaunat unohdetaan. Onhan se varsin vitsikästä, kun lopussa Janne Kivivuorelle esittävät kunnallisneuvoksen arvonimeä samat isännät, jotka paria vuosikymmentä aiemmin tämän kyydittävät ja pieksevät. Niin se muuttuu maailma.
Kaiken kaikkiaan Pohjantähti on ajatuksia herättävä teos, joka auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään monia asioita suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä. Ja se ei ole vähäinen ansio se. Finnish
Väinö Linnan suurteos Täällä Pohjantähden alla on piirtynyt suomalaisten muistiin lähihistorian näkemyksellisenä kuvauksena. Sen sivuilla syrjäinen hämäläiskylä elää alkuvoimaista, maanläheistä elämäänsä kansamme suurina murroskausina. Trilogian ajallisina rajakohtina ovat helmikuun manifestia edeltänyt vuosikymmen, josta edetään torppariperheiden tragedian kautta kansalaissotaan ja Suomen itsenäisyyden vuosikymmeniin aina 1950-luvulle saakka. Varttuneempi lukijapolvi tuntee katselevansa silmästä silmään omiakin kokemuksiaan, nuoremmille avautuu ennen tuntemattomia näkymiä kansakunnan kulkemalta tieltä. Täällä Pohjantähden alla 1–3
Ei turhan takia yksi suomalaisen kirjallisuuden helmiä. Hieno kaunokirjallinen kuvaus suomalaisuudesta menneinä vuosikymmeninä ja auttaa hahmottamaan suomalaisena myös oman mielenmaiseman taustaa sukupolvien ketjussa. Finnish Olihan tämä upea. ❤️ Finnish Pää on tyhjä. Hieno ja massiivinen lukukokemus. Finnish Nyt se on luettu. Tunteet sekavat, toisaalta olen iloinen voidessani todeta kääntäneeni viimeisen sivun, mutta toisaalta tekisi mieli aloittaa uudestaan nyt heti. Ontto olo kun ei voi enää seurata Koskelan perheen elämää.
Tätä kirjaa ylistetään kaikkialla ja tiedän, että tämä vuodatus tulee olemaan vain yksi monista, mutta sanotaanpa se silti. Täällä Pohjantähden alla on upea kirja, mieletön lukukokemus ja suomalaisena ihan oikeasti menettää todella paljon jos ei tähän tartu. Kirja antaa uudenlaista kosketuspintaa lähihistorian tapahtumiin ja on jännittävää, miten helposti ja tunteella sitä samaistuu henkilöihin ja tapahtumiin.
Täällä Pohjantähden alla herätti niin monia tunteita. Itkin moneen kertaan, mutta etenkin tunteisiin osuivat kansalaissodan tapahtumat , II maailmansodan tapahtumat ja aivan viimeiset luvut siksi, että matka oli päättymässä.
Täytyy myös sanoa, että jos Linna jotain osaa, niin lopettaa romaaninsa. Tuntemattoman sotilaan viimeinen lause on kuuluisa ja tämänkin trilogian kaikki osat loppuvat upeasti. Loppukohtauksista maalautuu lukijalle todella kirkas tunnelmakuva enkä muista koskaan lukeneeni aivan vastaavaa.
Voisin ylistää tätä loputtomiin hahmojen, kielten ja kaiken osalta, mutta ehkäpä jätän tältä erää tähän. Suosittelen kirjaa aivan kaikille, se on upea kuvaus Suomen lähihistoriasta ihmisen tasolta ja unohtumaton, 70 vuotta kattava matka Pentinkulman kylän maisemissa yhdessä Koskelan perheen kanssa. Ei kannata turhaan pelätä lukemista, sillä vaikka kirja aika ajoin seisoo hiukan paikoillaan, on se mukaansatempaava ja ennen kaikkea lukija alkaa elää tapahtumien mukana.
Täällä Pohjantähden alla ei kaunistele tai ole inhorealistinen, se on ennen kaikkea elämänmakuinen ja aito. Kaunis, koskettava ja mieleenpainuva. Ainutlaatuinen teos. Uskaltaisin sanoa suosikiksi.
Aion varmasti lukea tämän vielä uudelleenkin. Finnish Taas tuli haikea olo, kun piti sulkea kirja. Toinen lukukerta oli aivan yhtä vaikuttava kuin ensimmäinenkin, nauroin ja itkin hahmojen vaiheita. Aivan ihana trilogia, en voi muutakaan sanoa! Finnish