Puukansan tarina By Veikko Huovinen

Kun Puukansan tarinaa lukee, ei voi välttyä huomaamasta, että kirjoittaja Veikko Huovinen tuntee suomalaiset metsät. Hänhän olikin koulutukseltaan metsänhoitaja.

Kirjassa kerrottua metsän kasvun kuvausta arvostettiin niin, että teos oli aikanaan jopa Finlandia-palkinnon ehdokkaana. Huovinen kuvaa osuvasti metsän äänettömyydessä tapahtuvaa henkiinjäämistaistelua:
- Ihminen ei tiedä tai muista, että kasvien maailmassa sorretaan, kuristetaan, tukahdutetaan ja tapetaan, eikä heikolle löydy puolustajaa tai sortajalle oikeamielistä torjujaa.
Ja koko tämä pitkällinen taistelu käydään kammottavassa hiljaisuudessa, tuskanhuudon tai katkeruuden kirahduksen rikkomatta erämaan suurta rauhaa.

Huovinen kirjoittaa kunnioittavaan sävyyn metsäluonnosta, sen kasveista ja eläimistä. Omaksi lukukokemukseksi kuitenkin jäi, että kirja on romaaniksi jotenkin puuduttava, sitä vaivaa liiallinen oppikirjamaisuus. Oppikirjaksi se on kuitenkin liian suppea, ja romaaniksi kirjasta puuttuu kantava juoni. Pelkkä metsän kasvun faktojen kertaaminen on juoneksi kovin heiveröinen. Plussaa ovat kirjan kauniit mustavalkoiset piirroskuvat.

Minulle ei valjennut, mitä lukijakuntaa ajatellen kirja on kirjoitettu? Ehkä Huovinen kirjoittikin teoksen itselleen yhteenvetona hyvin tuntemastaan metsäluonnosta. Finnish Tämä on oikeastaan metsäbiologian tietokirja puettuna tarinan muotoon ja kerrottuna Huovisen tunnelmallisella tyylillä. Toimii niille, jotka ovat kiinnostuneita metsän elämästä; isommista eläimistä kaiken kokoisiin toukkiin ja nävertäjiin, metsämaitikoista ja -lauhoista puun ravinnekiertoon ja lahottajasieniin. Erityisen mukavaa luettavaa luonnonhelmassa, kun lukutaukojen välillä voi käydä kävelyllä luonnossa ja tunnistaa kirjan mainitsemia asioita - kirjassa on myös kaunis piirroskuvitus. Finnish

review Puukansan tarina

Puukansan tarina